Ilmanvaihto kodissa

Ilmanvaihto kodin sisäilman perustana

Kodin ilmanvaihto tarkoittaa ulkoilman tuomista sisälle ja käytetyn ilman johtamista ulos. Ilmavirta kulkee tavallisesti oleskelutiloista kohti tiloja, joissa ilmaa poistetaan. Järjestelmän toimintatapa vaikuttaa siihen, miten ilmavirtoja voidaan ohjata eri huoneissa. Kodin järjestelmätyypit, huoneiden käyttötarkoitukset ja talotekniikan suunnittelu muodostavat toisiinsa liittyvän kokonaisuuden.

Mitä ilmanvaihto tekee

Ilmanvaihto vaihtaa kodin sisäilmaa tuomalla ulkoilmaa rakennukseen ja poistamalla sisältä ilmaa, johon on kertynyt epäpuhtauksia ja kosteutta. Ilma ei vaihdu pelkästään avaamalla ikkuna, vaan tavanomaisessa käytössä vaihtumista ylläpitää rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä. Sen tehtävänä on pitää ulkoilman ja sisäilman virtaus hallittuna eri vuorokaudenaikoina.

Asukkaat tuottavat hengittäessään hiilidioksidia ja vesihöyryä. Ruoanlaitto lisää keittiöön kosteutta ja käryjä, ja peseytyminen kasvattaa kylpyhuoneen kosteuskuormaa. Myös sisätilojen materiaalit ja toiminta voivat tuottaa ilmaan kaasumaisia yhdisteitä, hiukkasia tai hajuja. Ilmanvaihto laimentaa näiden aineiden pitoisuuksia tuomalla tilalle ulkoilmaa ja poistamalla osan sisäilmasta.

Riittävä ilmanvaihto asunnossa tukee sisäilman laadun ja kosteuden hallintaa, mutta se ei yksin poista kaikkia epäpuhtauksien lähteitä. Ilmavirran on päästävä kulkemaan tilasta toiseen eikä vain vaihtumaan yksittäisessä huoneessa. Esimerkiksi makuuhuoneen ovi voi olla kiinni yön ajan, jolloin ilmalle tarvitaan reitti huoneeseen ja sieltä edelleen poistoilmareitille. Ilmanvaihdon vaikutus näkyy siten sekä huoneilman koostumuksessa että siinä, miten kosteus poistuu kodin eri osista.

Miten ilma vaihtuu

Ilman reitti muodostuu tuloilmasta, siirtoilmasta ja poistoilmasta. Ulkoilma tulee oleskelutilaan tai makuuhuoneeseen, kulkee oviaukon tai siirtoilmareitin kautta ja poistuu esimerkiksi keittiöstä, pesuhuoneesta tai wc:stä. Reitin on jatkuttava huoneesta toiseen, jotta ilma ei jää kiertämään vain tulo- tai poistoilmaventtiilin läheisyyteen.

Ilman kulkureitit eri ilmanvaihtojärjestelmissä

Järjestelmä	Ulkoilman sisääntulo	Poistoilman reitti	Ilmavirtaa liikuttava tekijä
Painovoimainen ilmanvaihto	Ulkoilmaventtiileistä ja rakenteiden vuotoreittien kautta	Poistohormia pitkin ulos	Sisä- ja ulkoilman lämpötilaero sekä tuuli
Koneellinen poisto	Ulkoilmaventtiileistä	Poistoventtiileistä kanavaan ja puhaltimen avulla ulos	Sähkökäyttöinen poistoilmapuhallin
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto	Tuloilmakanavaa ja puhallinta pitkin huoneisiin	Poistoilmakanavaa ja puhallinta pitkin ulos	Erilliset tulo- ja poistoilmapuhaltimet

Painovoimaisessa järjestelmässä ilmavirta vaihtelee sääolojen mukaan: kylmällä säällä lämpötilaero kasvattaa yleensä hormin vetoa, kun taas tyyni ja lämmin sää voi heikentää sitä. Koneellinen ilmanvaihto tuottaa ilmavirran puhaltimella, mutta sisään tulevan ilman reitti riippuu järjestelmästä. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa molemmat ilmavirrat johdetaan kanavissa, joten reitti voidaan järjestää huoneiden käyttötarkoituksen mukaan.

Siirtoilma kulkee usein oleskelu- ja makuuhuoneista kohti keittiön ja pesutilojen poistoa. Jos huoneiden välillä ei ole toimivaa kulkureittiä, tulo- ja poistoilmavirrat eivät muodosta yhtenäistä reittiä kodin läpi.

Painovoimainen ilmanvaihto

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu rakennuksen sisä- ja ulkoilman lämpötilaeroihin sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Ilma liikkuu kanavissa ja aukoissa ilman puhallinta, joten virtaus vaihtelee sään ja vuodenajan mukaan. Järjestelmän toimintaan vaikuttavat myös rakennuksen tiiviys ja se, mistä korvausilma pääsee sisään. Aukkojen sijoittelu ratkaisee, kulkeeko ilma tarkoituksenmukaisesti huoneesta toiseen.

Toimintaperiaate

Painovoimainen ilmanvaihto toimii, kun rakennuksen sisä- ja ulkopuolen paine-erot saavat ilman liikkeelle. Lämpötilaero synnyttää niin sanotun savupiippuvaikutuksen: lämmin sisäilma kohoaa ja poistuu rakennuksen yläosasta, jolloin viileämpää ulkoilmaa virtaa sisään alempana olevista aukoista. Tuuli voi vahvistaa tai heikentää tätä virtausta julkisivun ja katon eri puolilla.

• Talvella lämmin sisäilma ja kylmä ulkoilma synnyttävät yleensä suuremman lämpötilaeron kuin kesällä, joten virtaus poistohormeissa usein voimistuu.
• Kesällä sisä- ja ulkolämpötilat voivat olla lähellä toisiaan, jolloin savupiippuvaikutus heikkenee ja ilmavirta saattaa jäädä vähäiseksi.
• Tuulen puoleinen julkisivu joutuu usein ylipaineeseen, kun taas suojan puolella paine voi laskea; tämä muuttaa ilman sisään- ja ulosvirtausta.
• Tyyni sää, tuulen suunta ja ulkolämpötilan nopeat muutokset vaikuttavat ilmavirtoihin, joten saman talon ilmanvaihto ei pysy vuoden ympäri vakiona.
• Tiivis rakennus rajoittaa korvausilman saantia, kun taas avoimet tai säädettävät aukot tarjoavat ilmalle reitin; myös poistohormien korkeus ja kunto vaikuttavat virtaukseen.

Toimivuus riippuu siis samanaikaisesti luonnollisista paine-eroista ja esteettömästä ilmankulkureitistä. Jos tulo- tai poistoaukko tukitaan, virtaus voi heikentyä tai suunta muuttua olosuhteiden vaihtuessa.

Venttiilien sijoittelu

Tuloilma-aukot sijoitetaan tavallisesti oleskelu- ja makuuhuoneisiin, joissa vietetään paljon aikaa. Poistoaukot ovat yleensä keittiössä, kylpyhuoneessa ja erillisessä wc:ssä. Näin ilma kulkee puhtaammista tiloista kohti tiloja, joista kosteutta ja hajuja poistetaan. Ilman kulkureitti on suunniteltava koko huoneiston läpi, ei vain yksittäisen venttiilin ympärille. Huoneiden välinen siirtyminen tapahtuu esimerkiksi oviraon tai siirtoilmareitin kautta. Jos ovi sulkeutuu tiiviisti eikä ilmalle ole reittiä, tuloilma ei välttämättä pääse poistotilaan, vaikka molemmissa tiloissa olisi aukko. Reitillä ei pidä olla kalusteita tai muita esteitä, jotka tukkivat virtausta. Oleskelutilan tuloaukko sijoitetaan niin, että ulkoa tuleva ilma sekoittuu huoneilmaan eikä osu suoraan sängylle tai istumapaikalle. Korkeus ja suunta vaikuttavat siihen, leviääkö ilmavirta huoneeseen vai tuntuuko se vetona. Poistoaukon on puolestaan päästävä keräämään huoneilmaa, eikä sitä pidä peittää kaapilla tai verhoilla. Tulo- ja poistoaukkojen paikat sovitetaan rakennuksen rakenteisiin ja käytössä oleviin kanaviin. Kun ilman kulkusuunta etenee oleskelutiloista kosteisiin tiloihin, ilma vaihtuu koko asunnossa eikä poisto painotu vain yhden huoneen läheisyyteen.

Koneellinen ilmanvaihto

Koneellinen ilmanvaihto perustuu puhaltimien tuottamaan ilmavirtaan, joten ilman liike ei riipu pelkästään ulkolämpötilasta tai tuulesta. Kodissa voidaan käyttää koneellista poistoa tai järjestelmää, jossa sekä tulo- että poistoilma kulkevat puhaltimien avulla. Järjestelmien erot näkyvät siinä, mistä korvausilma tulee, miten ilmavirtoja ohjataan ja voidaanko poistoilman lämpöä ottaa talteen. Valintaan vaikuttavat rakennuksen rakenne, käytettävissä oleva kanavareitti ja tavoiteltu sisäilman laatu.

Koneellinen poisto

Koneellisessa poistossa poistopuhallin imee käytettyä ilmaa kanavien kautta ulos. Poistoventtiilit sijoitetaan tavallisesti tiloihin, joissa syntyy kosteutta tai hajuja, kuten keittiöön, kylpyhuoneeseen ja erilliseen wc-tilaan. Keittiön liesikupu voi olla liitetty poistokanavaan tai toimia omalla poistoratkaisullaan; toteutus riippuu rakennuksen järjestelmästä.

Poistokanavat johtavat venttiileiltä puhaltimelle ja edelleen ulospuhallukseen. Ilman tilalle on päästävä korvausilmaa ulkoa esimerkiksi ulkoseinän korvausilmaventtiilien kautta. Ilma kulkee yleensä oleskelu- ja makuuhuoneista kohti keittiötä ja märkätiloja, ja ovien alareunan rako tai siirtoilmasäleikkö mahdollistaa siirtymisen huoneesta toiseen. Jos reitti on tukossa, poisto voi jäädä heikoksi tai ilma voi kulkea epätoivottua kautta.

Tasapainotuksessa tarkastellaan koko asunnon poistoilmavirtoja ja korvausilman saantia, ei vain yksittäisen venttiilin vetoa. Ilmavirrat mitataan ja säädetään suunnitelman mukaisiksi, jotta eri huoneiden paine-erot pysyvät hallittuina ja ilma vaihtuu tarkoitetuilla reiteillä. Venttiilin omatoiminen säätäminen voi muuttaa kokonaisuutta, sillä yhden poiston pienentäminen vaikuttaa puhaltimen ja muiden poistopisteiden toimintaan. Koneellinen poisto ei itsessään tuo ulkoilmaa puhaltimella huoneisiin eikä yleensä hyödynnä poistoilman lämpöä.

Koneellinen tulo ja poisto

Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa omat puhaltimet tuovat ulkoilmaa sisään ja poistavat käytettyä ilmaa. Kanavisto jakaa tuloilman tavallisesti oleskelu- ja makuuhuoneisiin, kun taas poistoilmaventtiilit keräävät ilmaa esimerkiksi keittiöstä ja märkätiloista. Ulkoilma kulkee suodattimien kautta, jotka pidättävät osan hiukkasista ennen kuin ilma jaetaan huoneisiin.

Järjestelmä suunnitellaan tasapainoiseksi: tulo- ja poistopuhaltimien ilmavirtoja säädetään niin, että ne vastaavat rakennuksen mitoitusta. Ohjauksessa voidaan käyttää esimerkiksi käyttötiloja tai kosteus- ja hiilidioksidiantureita, jos ne kuuluvat laitteistoon. Lämmöntalteenotto ilmanvaihdossa siirtää poistoilmasta lämpöä tuloilmaan lämmönsiirtimen avulla. Se vähentää ilmanvaihdon lämmitysenergian tarvetta, mutta ei tarkoita, että ulkoilmaa voitaisiin jättää vaihtamatta.

Koneellisen poiston ja tulo- ja poistoilmanvaihdon erot

Vertailukohta	Koneellinen poisto	Koneellinen tulo ja poisto
Ilman siirto	Puhallin poistaa ilmaa; korvausilma tulee ulkoa venttiilien ja vuotoreittien kautta.	Erilliset puhaltimet tuovat tuloilman kanavissa ja poistavat ilman poistoilmakanavissa.
Ilmavirtojen säätö	Poistopisteet ja korvausilmareitit sovitetaan yhteen mittauksin.	Tulo- ja poistoilmavirrat säädetään keskenään tasapainoon.
Lämmön talteenotto	Poistoilman lämpöä ei tavallisesti siirretä tuloilmaan.	Lämmönsiirrin voi siirtää poistoilman lämpöä ulkoa tulevaan ilmaan.

Tulo- ja poistoilmanvaihdon kanavat, suodattimet ja lämmönsiirrin edellyttävät tilaa sekä järjestelmän mukaista ylläpitoa. Koneellinen poisto voi soveltua rakennukseen, jossa tuloilma saadaan hallitusti korvausilmareiteistä; tasapainoinen järjestelmä puolestaan mahdollistaa sekä tuloilman jakelun että lämmön talteenoton samassa kokonaisuudessa.

Lämmöntalteenotto ilmanvaihdossa

Lämmöntalteenotto eli LTO hyödyntää rakennuksesta poistuvan ilman lämpöä uuden ulkoilman lämmittämiseen. Ratkaisu kuuluu tavallisesti koneelliseen tulo- ja poistoilmanvaihtoon, jossa ilmavirrat kulkevat lämmönsiirtimen kautta. LTO voi vähentää tilojen lämmitykseen tarvittavaa energiaa, mutta lopputulokseen vaikuttavat laitteen toiminta, sää ja järjestelmän sähkönkulutus. Toimintaperiaatteen lisäksi osien tehtävät auttavat ymmärtämään, mistä hyöty ja käyttörajoitukset muodostuvat.

Mistä LTO:ssa on kyse

Lämmöntalteenotossa poistoilmasta siirtyy lämpöä lämmönsiirtimen avulla ulkoa tulevaan tuloilmaan. Ilmavirrat pysyvät yleensä erillään, vaikka lämpö kulkee siirtimen pintojen läpi. Tuloilma lämpenee ennen kuin se johdetaan huoneisiin, joten lämmitysjärjestelmän tarvitsema lisälämpö voi vähentyä kylmänä vuodenaikana. LTO ei kuitenkaan tuota lämpöä itse, vaan ottaa käyttöön osan energiasta, joka muuten poistuisi ulos.

Siirtimen lämpötilahyötysuhde kertoo, kuinka tehokkaasti lämpö siirtyy ilmavirrasta toiseen mittausolosuhteissa. Asuinrakennusten laitteissa ilmoitettu arvo voi olla noin 70–85 prosenttia, mutta todellinen vuosihyöty vaihtelee ulkolämpötilan, ilmavirtojen ja käytön mukaan. Myös puhaltimien sähkönkulutus vaikuttaa järjestelmän kokonaisenergiatehokkuuteen. LTO voi pienentää lämmitysenergian tarvetta, mutta säästöä ei voi päätellä suoraan laitteen nimellisarvosta.

Pakkasella lämmönsiirtimeen voi kertyä huurretta, jolloin laite käyttää jäätymisenestoa, kuten ilmavirran säätöä tai tuloilman esilämmitystä. Tällöin talteen otettava lämpö vähenee tai sähköntarve kasvaa. Kesällä ulkoilma voi olla poistoilmaa lämpimämpää, joten lämmönsiirtoa voidaan rajoittaa ohituksella. LTO:n hyöty riippuu siten sekä vuodenajasta että siitä, miten laite on mitoitettu ja säädetty rakennuksen ilmavirroille.

Järjestelmän osat

LTO:n toiminta perustuu usean osan yhteispeliin: ilmavirtojen on kuljettava hallitusti, lämmön siirryttävä ja syntyvän kosteuden poistuttava. Keskeiset osat ovat yleensä ilmanvaihtokoneen sisällä.

• Lämmönsiirrin: Siirtää lämpöä poistoilmasta tuloilmaan. Levylämmönsiirtimessä ilma kulkee kanavissa, jotka on erotettu toisistaan lämpöä johtavilla pinnoilla.
• Tulo- ja poistoilmapuhaltimet: Kuljettavat ulko- ja poistoilmaa lämmönsiirtimen läpi. Niiden toiminta vaikuttaa ilmavirtoihin ja järjestelmän sähkönkulutukseen.
• Suodattimet: Keräävät ilmavirroista hiukkasia ja suojaavat osaltaan lämmönsiirrintä sekä muita koneen osia likaantumiselta.
• Ohituspelti: Johtaa tuloilman lämmönsiirtimen ohi, kun talteenottoa ei tarvita. Kesällä ohitus voi auttaa välttämään tuloilman tarpeetonta lämpenemistä.
• Kondenssiveden poisto: Johtaa lämmönsiirtimessä tiivistyvän veden pois koneesta. Poistoyhteyden ja vesilukon on sovittava laitteen asennukseen.

Osien kunto ja yhteensopiva toiminta ratkaisevat, pystyykö kone siirtämään lämpöä suunnitellusti ja pitämään ilmavirrat tasaisina. Esimerkiksi tukkeutunut suodatin lisää virtausvastusta, kun taas toimimaton ohitus tai kondenssiveden poisto voi häiritä laitteen normaalia käyttöä.

Ilmanvaihto eri huoneissa

Huonekohtaiset ratkaisut riippuvat siitä, syntyykö tilassa kosteutta, hajuja vai käytöstä peräisin olevia epäpuhtauksia. Saunassa ja kylpyhuoneessa ilmanvaihdon tarve muuttuu käytön aikana ja sen jälkeen. Autotallin ja kellarin ratkaisuissa huomioidaan tilan käyttötarkoituksen lisäksi rakenteet ja yhteys asuintiloihin. Toimiva ilmanvaihto kotiin muodostuu järjestelyistä, jotka sopivat yhteen koko rakennuksen ilmavirtojen kanssa.

Sauna ja kylpyhuone

Suihku ja löyly tuottavat lyhyessä ajassa runsaasti vesihöyryä. Kylpyhuoneen poistoilma kuljettaa kosteutta ulos, ja tilalle tulee korvausilmaa yleensä kuivemmista huoneista siirtoilmareittiä pitkin. Jos välioven alareunan rako tai muu suunniteltu siirtoreitti tukkeutuu, ilmavirta voi heikentyä. Kylpyhuoneen poiston pitää toimia myös suihkun jälkeen, jotta kosteus ei jää pitkäksi aikaa pinnoille ja rakenteisiin.

Saunan ilmanvaihdossa järjestetään sekä tuloilma että poisto. Tulo tuodaan tavallisesti kiukaan läheisyyteen, mutta tarkka paikka ja poiston sijainti riippuvat kiukaasta ja rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmästä. Koneellisessa järjestelmässä saunan ilmavirtojen tulee sopia yhteen pesuhuoneen poiston kanssa; painovoimaisessa ratkaisussa toimintaan vaikuttavat myös lämpötila ja ulko-olosuhteet. Venttiilejä ei kannata sulkea löylyjen ajaksi, sillä silloin ilman vaihtuminen voi jäädä liian vähäiseksi.

Käytön jälkeen poistoa pidetään tehostettuna järjestelmän ohjeiden mukaan, kunnes pinnat kuivuvat ja ylimääräinen kosteus poistuu. Saunan oven voi jättää raolleen, jos sauna kuivuu tällöin rakennuksen suunniteltuun ilmankiertoon eikä kosteus siirry hallitsemattomasti muihin tiloihin. Kylpyhuoneessa toimiva poisto ja vapaa korvausilman reitti tukevat asunnon kosteuden hallintaa.

Autotalli ja kellari

Autotallissa ilmanvaihdon tarve syntyy esimerkiksi auton pakokaasuista, polttoaineen ja kemikaalien hajuista sekä märän auton mukana tulevasta vedestä. Tilaa ei pidä käsitellä asuinhuoneen jatkeena: ilmanvaihto suunnitellaan autotallin käytön ja rakenteiden mukaan, eikä epäpuhtauksia saa johtaa asuintiloihin. Jos tallissa säilytetään vain autoa, kuormitus poikkeaa tilasta, jossa tehdään huoltotöitä tai käytetään liuottimia. Myös ovien avaaminen ja tallin lämpötila vaikuttavat ilman vaihtumiseen.

Kellarissa ratkaisevia ovat maanvastaiset rakenteet, salaojitus, pintavedet ja tilan lämpötila. Viileän kellarin tuuletus lämpimällä ja kostealla kesäsäällä voi lisätä kosteutta: ulkoilman vesihöyry tiivistyy, kun ilma jäähtyy kylmillä pinnoilla. Siksi pelkkä tuuletuksen lisääminen ei aina kuivata kellaria. Ensin arvioidaan, tuleeko kosteus maaperästä, rakenteista vai sisäilmasta; ilmanvaihdon säätö ei korjaa esimerkiksi rakenteellista kosteuden lähdettä.

Autotallin ja kellarin ilmavirrat on sovitettava talon kokonaisilmanvaihtoon niin, etteivät hajut tai kostea ilma kulkeudu oleskelutiloihin. Ratkaisuun vaikuttavat myös tilojen välisten ovien tiiviys, korvausilman reitit ja se, ovatko tilat lämmitettyjä. Käyttötarkoituksen muuttuessa, kuten varastosta työtilaksi, ilmanvaihdon mitoitus ja järjestelyt on arvioitava uudelleen.

Suodattimet ja ilmanvaihdon päätelaitteet

Suodattimet, venttiilit ja säleiköt vaikuttavat siihen, millaista ilmaa järjestelmään tulee ja miten ilma kulkee huoneiden välillä. Suodattimen kunto vaikuttaa tuloilmavirran lisäksi ilmanvaihtokoneen toimintaan. Päätelaitteet puolestaan ohjaavat ilman sisään, ulos tai huoneesta toiseen. Niiden mitoitus ja sijainti valitaan järjestelmän ilmavirtojen sekä tilan käyttötarkoituksen perusteella.

Suodattimien tehtävä

Tuloilman suodatin pidättää ulkoilmasta kulkeutuvia hiukkasia ennen kuin ilma johdetaan huoneisiin. Suodatettavia epäpuhtauksia ovat esimerkiksi siitepöly, katupöly, noki ja osa pienhiukkasista. Suodattimien luokituksessa voidaan käyttää standardin EN ISO 16890 mukaisia luokkia, kuten ePM1 ja ePM2,5; luokka kertoo suodattimen hiukkasten erotuskyvystä määritellyissä mittausoloissa. Suodatin ei kuitenkaan poista kaikkia sisäilman epäpuhtauksia eikä korvaa ilmanvaihtojärjestelmän oikeaa mitoitusta.

Pölyä keränneen suodattimen läpi kulkeva ilma kohtaa suuremman virtausvastuksen. Seurauksena tuloilmavirta voi pienentyä, ilmanvaihtokoneen puhallin kuormittua ja ääni lisääntyä. Erillisessä ylläpito-oppaassa suodattimien tarkistus alkaa oikean suodatintyypin ja vaihtovälin varmistamisesta koneen ohjeesta. Suodatin tarkistetaan säännöllisesti, esimerkiksi keväällä ja syksyllä, ja vaihdetaan valmistajan ohjeen mukaan; monissa kotikoneissa vaihto tehdään kerran tai kahdesti vuodessa. Vaihdon yhteydessä tarkistetaan asennussuunta ja tiivis asettuminen, jotta ilma ei pääse kulkemaan suodattimen ohi. Kertakäyttöistä suodatinta ei pestä, sillä pesu voi vaurioittaa sen rakennetta ja heikentää suodatusta.

Venttiilit ja säleiköt

Venttiili on huonetilassa oleva päätelaite, jolla ilma johdetaan sisään tai poistetaan. Tuloilmaventtiili levittää puhdistetun ilman huoneeseen, kun taas poistoilmaventtiili kerää ilmaa esimerkiksi keittiön tai pesutilojen poistokanavaan. Säleikkö peittää ja suojaa ilman kulkuaukkoa; sitä käytetään muun muassa ulkoseinän ilmanotto- tai jäteilma-aukossa sekä siirtoilmareittinä oven tai seinän yhteydessä. Siirtoilma kulkee huoneesta toiseen, kun tilojen välillä on suunniteltu reitti.

Venttiilin tai säleikön valintaan vaikuttavat kanavan koko, tarvittava ilmavirta, painehäviö, ääni ja laitteen käyttötarkoitus. Tuloilman päätelaitteen sijoittelussa huomioidaan ilman leviämissuunta ja oleskelualueet, jotta ilmavirta ei osu tarpeettomasti suoraan istujan kohdalle. Poistoventtiili sijoitetaan suunnitelman mukaiseen poistopisteeseen, ja siirtoilmasäleikön tai -aukon on mahdollistettava ilmankulku huoneiden välillä oven ollessa kiinni. Kalusteet, verhot ja muut esteet voivat muuttaa ilmavirran kulkua tai peittää päätelaitteen. Venttiilin säädöt perustuvat suunniteltuihin ilmamääriin: ulkonäöltään samanlaiset päätelaitteet eivät välttämättä tuota samaa ilmavirtaa eri kanavissa.

Ilmanvaihdon puhdistus ja ylläpito

Säännöllinen ylläpito auttaa huomaamaan muutokset ilmanvaihdon toiminnassa ennen kuin niistä tulee pidempiaikaisia ongelmia. Kodin asukas voi tarkastaa näkyviä ja helposti saavutettavia osia, kuten suodattimia ja venttiilien pintoja. Kanavien puhdistus, ilmavirtojen mittaus ja venttiilien säätö ovat eri töitä, jotka vaativat järjestelmään sopivat menetelmät ja mittalaitteet. Tarkistusten rajana ovat valmistajan käyttöohjeet sekä se, ettei laitteen tai venttiilien asetuksia muuteta omin päin.

Mitä voi tarkistaa itse

Rutiinitarkistus kannattaa rajata osiin, jotka näkyvät ja joihin pääsee turvallisesti ilman työkalujen käyttöä. Tarkista samalla ohjaimen tila ja pane merkille mahdolliset muutokset laitteen äänessä tai ilmanvaihdon tuntumassa.

• Tarkasta suodattimet valmistajan ohjeen mukaan: katso, onko niissä näkyvää pölyä, tummumista tai vaurioita, ja selvitä vaihtoväli laitteen käyttöohjeesta.
• Katso tulo- ja poistoilmaventtiilien näkyvät pinnat. Pyyhi vain ohjeissa sallittu ulkopinta; älä irrota venttiiliä, sillä sen asento vaikuttaa ilmavirtaan.
• Kuuntele ilmanvaihtokoneen ääntä normaalin käytön aikana. Uusi kolina, vinkuna tai selvästi voimistunut hurina on hyödyllistä kirjata ylös päivämäärineen.
• Tarkista ohjaimesta, että laite on käynnissä ja valittu käyttötila vastaa kodin tavanomaista käyttöä. Huomioi näytön ilmoitukset käyttöohjeen mukaisesti.
• Varmista silmämääräisesti, etteivät verhot, huonekalut tai säilytystavarat peitä huoneen venttiiliä. Älä kokeile ilmavirtaa liekillä tai muuta venttiilin säätöä.

Kirjaa havainnot esimerkiksi huoltovihkoon, jotta suodattimen vaihdon tai äänen muutoksen ajankohta ei unohdu. Tee puhdistus ja osien käsittely vain valmistajan sallimalla tavalla; jätä koneen sisäosat ja asetukset rauhaan.

Milloin tarvitaan ammattilaista

Ammattilaisen arvio on tarpeen, kun ongelma ei ratkea näkyvien osien tarkistuksella tai järjestelmän toiminta muuttuu selvästi. Esimerkiksi jatkuva tunkkainen haju, toistuva kondensoituminen ikkunoihin tai huoneiden väliset suuret erot ilmanvaihdon tuntumassa voivat olla syitä selvittää järjestelmän toimintaa. Havainnot kannattaa kuvata tarkasti ja kertoa, milloin muutos alkoi. Kanavien puhdistus ei ole sama asia kuin venttiilin ulkopinnan pyyhkiminen. Puhdistuksessa käsitellään kanaviston sisäpintoja tarkoitukseen sopivilla välineillä, ja työn sisältö arvioidaan järjestelmän sekä kanavien kunnon perusteella. Kanavia ei pidä avata tai puhdistaa itse ilman asianmukaista osaamista, sillä väärä työskentely voi levittää likaa tai vaurioittaa osia. Ilmavirtojen mittauksella selvitetään, vastaavatko tulo- ja poistoilmavirrat suunniteltua toimintaa. Mittaus on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun huoneissa on selvästi poikkeava veto tai ilmanvaihto ei vaikuta toimivan ohjaimen valitsemasta tilasta huolimatta. Tulosten perusteella asiantuntija voi arvioida, tarvitaanko järjestelmän säätöä tai korjausta. Venttiilien säätö vaikuttaa koko järjestelmän tasapainoon, joten yksittäisen venttiilin kääntäminen ei ole luotettava tapa korjata huonekohtaista ongelmaa. Ammattilainen voi tarkistaa mittaustulokset, laitteen toiminnan ja asetukset kokonaisuutena. Arvio kannattaa pyytää myös, jos järjestelmään tehdään muutoksia remontin yhteydessä tai epäillään toimintahäiriötä.

Kerrostalon ilmanvaihto

Kerrostalon ilmanvaihto voi olla painovoimainen tai koneellinen, ja järjestelmä voi palvella yhtä asuntoa tai koko rakennusta. Järjestelmän tyyppi vaikuttaa siihen, mistä korvausilma tulee ja miten käytetty ilma poistuu asunnosta. Asukas voi tarkistaa oman huoneistonsa venttiilien ja mahdollisten säätimien sijainnin sekä huomata muutokset ilmavirrassa, äänessä tai hajuissa. Vastuut ja sallitut toimet kannattaa varmistaa taloyhtiön ohjeista tai vuokranantajalta.

Asunnon järjestelmä

Kerrostalon järjestelmä riippuu rakennuksen iästä ja teknisistä ratkaisuista. Vanhemmassa talossa voi olla painovoimainen ilmanvaihto, jossa ilma poistuu hormeja pitkin ja korvausilmaa tulee esimerkiksi ulkoseinän venttiileistä tai ikkunarakenteiden kautta. Koneellisessa poistoilmanvaihdossa rakennuksen yhteinen puhallin poistaa ilmaa asunnoista, ja korvausilma tulee erillisistä aukoista. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa järjestelmä tuo ulkoilmaa asuntoon ja poistaa käytettyä ilmaa; laitteisto voi olla yhteinen tai huoneistokohtainen. Asukas voi selvittää järjestelmän tyypin taloyhtiön käyttöohjeesta ja tarkistaa, mistä huoneistoon tulee ilmaa ja mistä sitä poistuu. Huomioi, ovatko tulo- ja poistoilmaventtiilit avoimia ja näkyykö niiden edessä esimerkiksi verhoja tai kalusteita, jotka estävät ilmankulkua. Myös ovien alareunojen siirtoaukot voivat olla osa huoneiden välistä ilmankulkureittiä. Ilmavirran muuttuminen, poikkeava hurina tai ruoanlaiton hajujen leviäminen huoneesta toiseen ovat havaintoja, joista voi ilmoittaa huoltoon. Yksittäinen veto tai haju ei kuitenkaan kerro varmasti, mikä järjestelmässä on vialla.

Asukkaan vastuut

Asukkaan tavallisiin tehtäviin kuuluu pitää ilmanvaihdon aukot käytettävissä ja noudattaa taloyhtiön antamia käyttöohjeita. Venttiiliä ei pidä peittää esimerkiksi teipillä tai huonekalulla, eikä säädintä tule kääntää ilman ohjeistusta. Jos asunnossa on käyttäjälle tarkoitettu tehostus- tai poissaolokytkin, sitä käytetään laitteen ohjeen mukaisesti. Muuttuneesta ilmavirrasta, jatkuvasta poikkeavasta äänestä tai toistuvasta hajuhaitasta ilmoitetaan huoltoyhtiölle, isännöitsijälle tai vuokranantajalle sovitun käytännön mukaan. Taloyhtiö huolehtii yleensä rakennuksen yhteisistä laitteista, kuten keskuspuhaltimista, yhteisistä kanavista ja järjestelmän säädöistä. Tarkka vastuunjako riippuu taloyhtiön asiakirjoista ja voi vuokra-asunnossa täsmentyä vuokrasopimuksessa. Yhteisiä ilmanvaihtojärjestelmiä ei pidä säätää itsenäisesti: yhden asunnon venttiilin tai yhteisen puhaltimen muuttaminen voi muuttaa paine-eroja ja ilmavirtoja myös muissa huoneistoissa. Jos jokin venttiili vaikuttaa irronneelta tai järjestelmän toiminta muuttuu, ilmoita havainnosta sen sijaan, että yrittäisit tasapainottaa järjestelmää itse.

Rakennusautomaatio ja ilmanvaihto

Rakennusautomaatio yhdistää ilmanvaihdon ohjauksen rakennuksen käyttöön ja muihin taloteknisiin järjestelmiin. Se voi muuttaa ilmanvaihtokoneen toimintaa esimerkiksi kellonajan, tilan käyttöasteen tai anturien mittaustietojen perusteella. Seurannassa voidaan tarkastella muun muassa lämpötiloja, hiilidioksidipitoisuutta ja laitteiden toimintatiloja. Kun järjestelmien ohjaus sovitetaan yhteen, niiden ei tarvitse toimia toisistaan riippumatta. Käyttäjälle tämä näkyy selkeämpinä käyttötiloina ja helpompana poikkeamien havaitsemisena.

Ohjaus ja seuranta

Ilmanvaihtoa voidaan ohjata käsin, viikko-ohjelmalla tai antureiden mittaustietojen perusteella. Tavallisia käyttötiloja ovat esimerkiksi kotonaolo, poissaolo ja tehostus. Ajastuksessa arkipäivän poissaolo voidaan huomioida pienemmällä asetuksella ja ilmanvaihtoa palauttaa normaalitilaan ennen kotiinpaluuta. Ohjauspaneelista tai sovelluksesta valitaan käyttötila ja tarkistetaan, onko kone käynnissä vai pysäytetty.

Anturit voivat välittää automaatioon huoneen lämpötilan, hiilidioksidipitoisuuden tai suhteellisen kosteuden. Jos tila on käytössä ja hiilidioksidipitoisuus kasvaa, järjestelmä voi nostaa ilmanvaihdon tehoa asetettujen ohjausrajojen mukaisesti. Kosteusmittaus voi puolestaan auttaa ajoittamaan tehostuksen tilanteeseen, jossa sisäilmaan tulee tavallista enemmän kosteutta. Mittausarvoja kannattaa tarkastella yhdessä käyttötilan kanssa: esimerkiksi korkea lukema tyhjässä huoneessa voi kertoa anturin sijainnista tai säädöstä.

Seurattavia tietoja ovat myös tuloilman lämpötila, puhaltimien nopeus ja automaation ilmoittama toimintatila. Kun poikkeama näkyy näytössä, kuten odottamaton pysäytys tai jatkuva tehostus, sen ajankohta ja olosuhteet on helpompi yhdistää syyhyn. Ohjauksen toimivuus edellyttää, että aikataulut vastaavat kodin todellista käyttöä ja että anturit mittaavat tilaa, jota niiden on tarkoitus ohjata.

Yhteys talotekniikkaan

Ilmanvaihto liittyy rakennuksen lämmitykseen, jäähdytykseen ja mahdolliseen huonekohtaiseen lämpötilansäätöön. Automaatio voi välittää järjestelmien välillä esimerkiksi ulkolämpötilan, huoneanturin mittauksen ja ilmanvaihtokoneen tilatiedon. Näiden tietojen perusteella ohjaus sovittaa laitteiden toimintaa yhteen: ilmanvaihto ei esimerkiksi tehosta jäähdytystä tarpeettomasti tilanteessa, jossa rakennuksen lämpötilaa jo hallitaan muulla järjestelmällä.

Lämmityksen ja ilmanvaihdon ohjaus vaikuttavat toisiinsa, koska ilmanvaihdon mukana siirtyy lämpöä rakennuksen ja ulkoilman välillä. Jos automaatio ohjaa tuloilman lämpötilaa, säätö voidaan yhdistää lämmityksen toimintatilaan ja ulkolämpötilan mittaukseen. Jäähdytyksessä huoneiden lämpötilatieto auttaa tunnistamaan, missä viilennystä tarvitaan. Käytännössä järjestelmien yhteistoiminta riippuu laitteiden ohjausliitännöistä ja siitä, mitä tietoja ne pystyvät välittämään.

Rakennusautomaation ohjauksessa määritellään käyttötilat, aikataulut ja antureihin perustuvat toimintarajat. Seurannassa tarkastellaan mittaustietoja, laitteiden tilatietoja ja hälytyksiä yhdestä näkymästä tai järjestelmästä. Esimerkiksi lämmityksen käyntitieto ja ilmanvaihdon tehostus voidaan nähdä samanaikaisesti, mikä helpottaa kulutuksen tai sisälämpötilan muutoksen selvittämistä. Kun talotekniikkaa uusitaan, yhteensopivuus kannattaa varmistaa laite- ja ohjaustasolla, jotta järjestelmät voivat vaihtaa tarvittavat tiedot.

LVI-suunnittelu osana rakennushanketta

LVI-suunnittelu kokoaa rakennuksen lämmityksen, vedenjakelun, viemäröinnin ja ilmanvaihdon yhteen tekniseksi kokonaisuudeksi. Ratkaisut valitaan rakennuksen käyttötarkoituksen, koon, käyttäjämäärän ja tilojen sijoittelun perusteella. Suunnitelmissa määritellään laitteiden ja putkistojen lisäksi niiden vaatimat tilat, reitit, liitännät ja huoltopaikat. Kun suunnittelu etenee yhdessä arkkitehti- ja sähkösuunnittelun kanssa, ristiriidat voidaan huomata ennen rakentamista.

Suunnittelun osa-alueet

LVI-suunnittelun lämmitysratkaisu mitoitetaan rakennuksen lämpöhäviöiden ja huoneiden käyttötarpeiden mukaan. Suunnittelija tarkastelee esimerkiksi rakennuksen vaipan ominaisuuksia, ikkunoiden kokoa ja tilojen tavoitelämpötiloja, jotta lämmönlähde ja lämmönluovuttimet sopivat kokonaisuuteen. Vesikiertoisessa järjestelmässä patterien tai lattialämmityspiirien sijoitus ja mitoitus vaikuttavat putkireitteihin sekä säätömahdollisuuksiin. Lämmityksen ohjaus sovitetaan rakennuksen käyttöön, kuten erillisten huoneiden lämpötilatarpeisiin.

Vesi- ja viemärisuunnittelussa määritellään kalusteiden, kuten suihkun, pesualtaan ja keittiöhanan, liitännät sekä kylmän ja lämpimän veden putkireitit. Viemärien sijainti ja kaadot vaikuttavat siihen, mihin märkätilat ja tekninen tila voidaan käytännössä sijoittaa. Putkikoot ja vedenpaine huomioidaan käyttöpaikkojen määrän ja samanaikaisen käytön perusteella. Huollettavien sulkuventtiilien paikat esitetään suunnitelmissa, jotta yksittäinen vesikaluste voidaan tarvittaessa erottaa muusta verkostosta.

Ilmanvaihtoa suunniteltaessa lähtökohtana ovat tilojen käyttötarkoitus, käyttäjämäärä ja tarvittavat ilmavirrat. Kanavareitit, päätelaitteiden paikat ja koneen sijainti sovitetaan pohjapiirustuksiin; samalla tarkistetaan sähköliitäntöjen ja ohjauksen tarpeet. Ilmanvaihdon suunnittelu kotiin liittyy siten sekä sisätilojen toimintaan että rakennuksen teknisiin varauksiin. Suunnittelun lähtötietoihin kuuluvat arkkitehtipiirustukset ja rakennuksen käyttöä koskevat tiedot, joiden perusteella eri järjestelmien mitoitukset ja laitevalinnat täsmennetään.

Yhteensovitus

LVI-järjestelmien reitit on sovitettava kantaviin rakenteisiin, välipohjiin ja huonekorkeuksiin jo piirustuksia laadittaessa. Ilmanvaihtokanava voi tarvita leveän tilan alaslasketussa katossa, kun taas viemäriputken reittiä rajoittavat liitospisteet ja tarvittava vietto. Palkkien, pilareiden tai muiden rakenteiden läpi ei voida tehdä reittejä vapaasti, joten kanavien ja putkien paikat tarkistetaan rakennesuunnitelmien kanssa. Erityisesti keittiöiden, kylpyhuoneiden ja teknisen tilan läheisyydessä useat verkostot voivat kulkea samassa rajatussa alueessa.

Tilantarpeeseen kuuluvat myös laitteiden ympärille tarvittava huoltotila ja putkiliitosten saavutettavuus. Esimerkiksi lämminvesivaraajalle, lämmönjakokeskukselle tai ilmanvaihtokoneelle varataan paikka, jossa luukut avautuvat ja suodattimet tai osat voidaan vaihtaa. Kanavien, vesijohtojen ja viemärien risteämät ratkaistaan niin, etteivät ne estä toistensa asennusta tai myöhempää kunnossapitoa. Huoneiden kalustesuunnittelu kannattaa tarkistaa samassa yhteydessä: kaappi tai kiinteä valaisin ei saa peittää huoltoluukkua tai suunniteltua liitäntää.

Yhteensovitus koskee myös sähkö- ja automaatiojärjestelmiä. LVI-laitteiden sähkönsyöttö, ohjauskaapelit, anturit ja mahdolliset tiedonsiirtoyhteydet on osoitettava suhteessa keskuksiin ja kaapelireitteihin. Suunnittelualojen yhteiset pohja- ja leikkauskuvat auttavat paikantamaan päällekkäisyydet ennen asennusta; tietomallissa voidaan tarkastella esimerkiksi kanavan ja palkin törmäystä. Kun reitit, laitteiden mitat ja huoltotilat näkyvät suunnitelmissa, työmaalla tarvitaan vähemmän muutoksia ja järjestelmät voidaan asentaa suunnitelluille paikoilleen.

Kenelle opas sopii ja miten sitä käytetään

Opas on tarkoitettu sinulle, jos omistat asunnon ja haluat ymmärtää kodin ilmanvaihtojärjestelmiä ennen huoltoa, remonttia tai kiinteistöä koskevaa päätöstä. Se on riippumatonta tietosisältöä, ei kauppa, LVI-yritys, palveluntarjoaja, oppilaitos, järjestö eikä tämän verkkotunnuksen entinen hanke. Aihekohtaiset sivut auttavat hahmottamaan järjestelmän toimintaa, eri huoneiden ratkaisuja ja ylläpidon tehtäviä. Kohteen valinnat on kuitenkin aina sovitettava rakennuksen järjestelmään, kuntoon ja voimassa oleviin vaatimuksiin.

Aiheen mukaan eteneminen

Jos et vielä tiedä, millainen järjestelmä asunnossasi on, aloita järjestelmien toimintaa käsittelevästä aiheesta. Tarkista samalla asunnon asiakirjoista, onko järjestelmä painovoimainen vai koneellinen ja onko siinä erillinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Näin saat käsitteille pohjan ennen kuin siirryt yksittäiseen huoneeseen tai ylläpitotehtävään.

Kun kysymys koskee tiettyä tilaa, etsi ensin kyseisen huoneen ratkaisua käsittelevä aihe. Esimerkiksi märkätilan ilmanvaihtoon liittyvät kysymykset kannattaa pitää erillään asuinhuoneiden päätelaitteita koskevista kysymyksistä. Huonekohtainen tarkastelu auttaa rajaamaan, mitä tietoa tarvitset, mutta ei vielä kerro, miten oman asuntosi järjestelmä on säädetty.

Ylläpitoa selvittäessäsi käytä ylläpitoa käsittelevää aihetta ja vertaa sen tietoja oman ilmanvaihtokoneesi ohjekirjaan sekä huoltohistoriaan. Ilmanvaihdon huolto voi sisältää eri järjestelmissä erilaisia tehtäviä, joten kirjaa ylös laitteen malli ja viimeisimmän huollon ajankohta. Kun etenet kysymyksesi mukaan järjestelmän toiminnasta huoneeseen tai ylläpitoon, saat muodostettua kokonaiskuvan ilman, että sekoitat eri laitteiden ohjeita keskenään.

Tietojen tarkistaminen

Yhden asunnon ratkaisuja ei voi suoraan soveltaa toiseen, sillä ilmanvaihtoon vaikuttavat muun muassa rakennuksen ikä, järjestelmän tyyppi, kanavien toteutus ja laitteiden kunto. Esimerkiksi koneellisen järjestelmän ohjaus ja painovoimaisen järjestelmän toiminta perustuvat eri rakenteisiin. Tarkista ensin talon tai asunnon asiakirjoista järjestelmän kuvaus, laitemalli ja mahdolliset muutostyöt.

Hyödyllisiä lähtötietoja ovat ilmanvaihtosuunnitelmat, laitteiden käyttö- ja huolto-ohjeet, mittauspöytäkirjat sekä taloyhtiön kunnossapitoasiakirjat. Jos suunnitelmaan on merkitty ilmavirtoja, vertaa niitä mittauspöytäkirjaan sen sijaan, että päättelet säätötarpeen pelkästään venttiilin asennosta. Myös remontin ajankohta ja tehdyt muutokset voivat selittää, miksi nykyinen toteutus poikkeaa alkuperäisistä piirustuksista.

Yleisopas antaa käsitteet ja auttaa tunnistamaan, mitä tietoja kannattaa etsiä, mutta se ei korvaa kohteeseen tehtävää ilmanvaihdon suunnittelua kotiin. Kiinteistökohtaisissa päätöksissä huomioidaan rakennuksen ominaisuudet sekä hankkeeseen sovellettavat määräykset, lupaehdot ja taloyhtiön päätökset. Jos asiakirjoissa on ristiriitoja, merkitse ylös, mikä tieto on peräisin piirustuksesta ja mikä myöhemmästä mittauksesta tai muutoksesta. Näin arviot perustuvat kohteen tietoihin eivätkä pelkkään yleiseen ohjeeseen.