Ilmanvaihto kodissa

Mitä ilmanvaihto tarkoittaa kodissa

Ilmanvaihto kodissa tarkoittaa sisäilman vaihtumista ulkoilmaan hallitulla tavalla. Toimiva kokonaisuus muodostuu ilman reiteistä, jotka kulkevat tavallisesti oleskelutiloista kohti tiloja, joissa syntyy enemmän kosteutta tai hajuja. Ilmanvaihto vaikuttaa sisäilman laatuun, mutta sen tehtävä ei ole yksin pitää huoneita lämpiminä tai viileinä. Kun tunnet ilmavirran perusreitin, ymmärrät myös, miksi tulo- ja poistoilma liittyvät toisiinsa.

Tuloilma ja poistoilma

Ilmanvaihto on sisäilman ja ulkoilman vaihtumista rakennuksessa. Tuloilma on huoneeseen tuotavaa ulkoilmaa, ja poistoilma on sisätiloista ulos johdettavaa ilmaa. Tavallisessa asunnossa tuloilma tuodaan ensisijaisesti oleskelutiloihin, kuten makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Reitti voi kulkea seinässä tai ikkunan yhteydessä olevasta venttiilistä tai koneellisen järjestelmän tuloilmaventtiilistä. Venttiilin sijainti ei yksin kerro, miten ilma liikkuu: ovien ja huoneiden väliset kulkureitit vaikuttavat virtaukseen.

Huoneeseen tuleva ilma kulkee yleensä kohti poistoilmaventtiilejä, jotka sijaitsevat esimerkiksi keittiössä, kylpyhuoneessa ja wc:ssä. Näissä tiloissa syntyy usein ruoanlaiton hajuja tai enemmän kosteutta kuin oleskelutiloissa. Ilma siirtyy huoneesta toiseen tavallisesti oven alareunan raosta tai siirtoilmasäleikön kautta, kun ovet ovat kiinni. Jos siirtymisreitti on tukossa, virtaus voi heikentyä tai suunta muuttua.

Yleinen kulkusuunta on siis puhtaammista oleskelutiloista kohti kuormittuneempia tiloja ja sieltä ulos. Esimerkiksi makuuhuoneen tuloilma voi kulkea käytävän kautta kylpyhuoneen poistoilmaventtiiliin. Tulo- ja poistoilmavirtojen pitää muodostaa rakennuksessa toimiva kokonaisuus, jotta ilma ei jää kiertämään vain yhteen huoneeseen. Reitti vaihtelee asunnon rakenteiden ja ilmanvaihtotavan mukaan, mutta perusperiaate säilyy samana.

Ilman vaihtumisen tarkoitus

Ilman vaihtuminen kuljettaa pois sisätiloihin kertyviä epäpuhtauksia, kosteutta ja hajuja sekä tuo tilalle ulkoilmaa. Sisäilmaan päätyy kuormitusta esimerkiksi ruoanlaitosta, peseytymisestä, hengityksestä ja rakennus- tai sisustusmateriaaleista. Kosteutta syntyy etenkin suihkun ja ruoanlaiton yhteydessä; jos sitä ei poisteta, se voi tiivistyä viileille pinnoille. Ilmanvaihto laimentaa myös sisäilman epäpuhtauspitoisuuksia, mutta ei poista kaikkia niiden lähteitä.

Ulkona oleva ilma tulee sisään tuloilmareittiä pitkin, ja käytettyä sisäilmaa poistetaan rakennuksesta. Vaihtuva ilma auttaa pitämään huoneilman koostumuksen tasaisempana esimerkiksi yön aikana, kun makuuhuoneen ovi on kiinni ja siellä oleskellaan useita tunteja. Ilmanvaihdon vaikutus sisäilman laatuun riippuu siitä, että ilma pääsee kulkemaan huoneiden välillä ja poistumaan suunnitelluista poistoilmareiteistä. Ilmanvaihto ei kuitenkaan korvaa epäpuhtauksien lähteen vähentämistä.

Ilmanvaihto ja lämmitys ovat eri toimintoja. Lämmitysjärjestelmä, kuten vesikiertoinen patteri tai lattialämmitys, tuottaa huoneeseen lämpöä, kun taas ilmanvaihto vaihtaa ilmaa. Tuloilmaa voidaan joissakin järjestelmissä lämmittää tai muuten käsitellä ennen huoneeseen johtamista, mutta tämä ei tee ilmanvaihdosta rakennuksen varsinaista lämmitysjärjestelmää. Samoin huoneen viilentäminen edellyttää jäähdytykseen tarkoitettua ratkaisua: pelkkä ilman vaihtuminen ei takaa lämpötilan laskua, varsinkaan lämpimällä säällä.

Ilmanvaihtojärjestelmien päätyypit

Kodin ilmanvaihto voi perustua ulkoilman ja sisäilman lämpötilaeroihin, puhaltimien tuottamaan paine-eroon tai koneelliseen tulo- ja poistoilmavirtaan. Painovoimainen järjestelmä toimii ilman puhaltimia, kun taas koneellisissa ratkaisuissa vähintään yksi puhallin liikuttaa ilmaa. Järjestelmän rakenne vaikuttaa siihen, mistä korvausilma saapuu ja miten poistoilma johdetaan ulos. Seuraavat järjestelmät eroavat toisistaan erityisesti ilmavirran ohjauksen, kanavien ja lämmöntalteenoton mahdollisuuden osalta.

Painovoimainen järjestelmä

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu sisä- ja ulkoilman lämpötilaeroon sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Kun sisäilma on ulkoilmaa lämpimämpää, se kohoaa rakennuksessa ja virtaa poistoilmakanavia pitkin ulos. Lämpimän ilman tilalle muodostuu alipaine, joka vetää korvausilmaa sisään rakennuksen ulkovaipan tuloilmaventtiileistä, ikkunarakenteiden venttiileistä tai muista ilmavuotoreiteistä. Järjestelmässä ei ole poisto- tai tulopuhallinta, vaan ilmavirran suunta ja voimakkuus syntyvät luonnollisten olosuhteiden vaikutuksesta.

Poistoilmakanavat ovat tavallisesti pystysuuntaisia ja johtavat sisäilmaa rakennuksen yläosasta ulos. Kanavien korkeus ja lämpötila vaikuttavat siihen, miten hyvin lämmin ilma nousee. Korvausilman reitti riippuu rakennuksen rakenteista ja venttiilien sijainnista: ilma voi kulkea ulkoseinän tai ikkunan venttiilistä huonetilaan ja edelleen kohti poistokanavaa. Jos ulkovaippa on tiivis eikä tarkoitettuja tuloilmareittejä ole, korvausilma voi tulla hallitsemattomasti rakenteiden raoista.

Tuuli muuttaa rakennuksen eri sivujen painetta. Tuulenpuoleisella seinällä paine voi työntää ulkoilmaa sisään, kun taas suojanpuoleisella sivulla alipaine voi voimistaa ulosvirtausta. Tuulen suunta ja nopeus vaikuttavat siksi ilmavirtaan, mutta vaikutus vaihtelee rakennuksen muodon ja ympäristön mukaan.

Vuodenaikojen vaihtelu näkyy painovoimaisessa järjestelmässä selvästi. Kylmällä säällä sisä- ja ulkoilman suuri lämpötilaero yleensä voimistaa ilman nousua kanavissa. Lämpimänä kesäpäivänä ero pienenee, jolloin veto voi heikentyä; jos ulkoilma on sisäilmaa lämpimämpää, virtaussuunta voi paikallisesti kääntyä. Tällainen sääriippuvuus on järjestelmän keskeinen toimintapiirre.

Koneellinen järjestelmä

Koneellisessa poistoilmanvaihdossa poistoilmapuhallin vetää sisäilmaa kanaviston kautta ulos. Rakennukseen syntyvä alipaine tuo korvausilmaa ulkoa seinä- tai ikkunaventtiilien kautta ja rakenteiden mahdollisista vuotokohdista. Tulopuhallinta ei ole, joten korvausilman reittiä ei ohjata erillisellä koneellisella tuloilmakanavistolla. Puhallin voi sijaita esimerkiksi poistoilmakanavien yhteydessä tai rakennuksen yläosassa.

Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa omat puhaltimet liikuttavat sekä ulkoa tulevaa tuloilmaa että sisältä poistettavaa ilmaa. Molemmille ilmavirroille on omat kanavansa, ja tuloilma johdetaan huonetiloihin kanaviston kautta. Poistoilma puolestaan kulkee poistoventtiileistä poistoilmakanaviin. Järjestelmään voidaan liittää lämmöntalteenotto, jossa poistoilmasta siirtyy lämpöä tuloilmaan lämmönsiirtimen avulla.

Keskeiset erot ilmenevät siitä, miten ilma liikkuu rakennuksessa ja millaisia osia sen reitillä on:

Koneellisten ilmanvaihtotapojen erot

Vertailukohta	Koneellinen poistoilmanvaihto	Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto
Toimintaperiaate	Poistopuhallin vetää sisäilmaa ulos; korvausilma tulee rakennukseen paine-eron vaikutuksesta.	Tulo- ja poistopuhaltimet liikuttavat ilmavirtoja omissa kanavissaan.
Puhaltimet	Poistoilmalle on puhallin, mutta tuloilmaa ei puhalleta erillisellä tulopuhaltimella.	Erilliset puhaltimet hoitavat tuloilman ja poistoilman kuljetuksen.
Kanavat	Kanavisto johtaa ilmaa ulos; korvausilma saapuu venttiilien tai vuotoreittien kautta.	Erilliset tulo- ja poistoilmakanavat kuljettavat ilmaa rakennuksessa.
Lämmöntalteenoton mahdollisuus	Perusratkaisussa ei ole tuloilmakanavaan yhdistettyä lämmönsiirrintä; lämpöä voidaan hyödyntää erillisellä ratkaisulla.	Lämmönsiirrin voidaan sijoittaa tulo- ja poistoilmavirtojen yhteyteen.

Koneellinen poistoilmanvaihto ohjaa ulosvirtausta puhaltimella, mutta korvausilman saapumistapa riippuu rakennuksen tuloilmareiteistä. Tulo- ja poistoilmajärjestelmässä molemmat ilmavirrat kulkevat puhaltimien ja kanavien kautta, ja lämmöntalteenotto on mahdollista liittää niiden yhteyteen. Ratkaisujen erot liittyvät siis konkreettisesti puhaltimiin, kanavistoon ja siihen, onko tuloilman reitti koneellinen.

Lämmöntalteenotto osana järjestelmää

Lämmöntalteenotto eli LTO hyödyntää rakennuksesta poistuvan ilman lämpöä ennen kuin ilma johdetaan ulos. Lämmönsiirrin siirtää energiaa ulkoa tulevaan ilmaan, mutta ei tuota lämpöä itse. Siirron määrä vaihtelee muun muassa ulkolämpötilan, ilmavirtojen ja laitteen toiminnan mukaan. Talvella tarvitaan usein myös muuta lämmitystä, jotta tuloilma saavuttaa halutun lämpötilan.

LTO:n toimintaperiaate

Ilmanvaihdon lämmöntalteenotossa lämmin poistoilma ja viileä ulkoilma kulkevat lämmönsiirtimen eri puolilla. Poistoilmasta siirtyy lämpöä välipinnan kautta sisään tulevaan ilmaan, joka lämpenee ennen huoneisiin johtamista. Esimerkiksi talvella sisätiloista poistuva noin 21-asteinen ilma voi luovuttaa lämpöä pakkasesta otettavalle tuloilmalle.

Levylämmönsiirtimessä ilmavirrat kulkevat rinnakkaisissa kanavissa, joiden välissä on lämpöä johtava levy. Vastavirtarakenteessa ilma virtaa eri suuntiin, mikä mahdollistaa lämmön siirtymisen pitkällä osuudella. Pyörivässä lämmönsiirtimessä kennomainen kiekko sitoo lämpöä poistoilmasta ja luovuttaa sitä tuloilmavirtaan pyöriessään. Rakenteet eroavat lämmönsiirtotavaltaan, mutta niiden tarkoitus on sama.

Ilmavirrat pidetään lämmönsiirtimessä erillään, joten lämpö siirtyy ilman, että niitä normaalisti sekoitetaan. Pyörivissä laitteissa voi kuitenkin siirtyä myös kosteutta, ja rakenteesta riippuen ilmavirtojen välillä voi esiintyä vähäistä siirtymää. Talteen saatu lämpö pienentää poistoilman mukana ulos menevää lämpömäärää ja vähentää tuloilman lämmittämiseen tarvittavaa energiaa. Lopputulos riippuu laitteen rakenteesta ja käyttötilanteesta.

Järjestelmän rajat

Lämmöntalteenotto siirtää olemassa olevaa lämpöä, mutta ei lämmitä ilmaa itsenäisesti samalla tavoin kuin lämpöpatteri tai muu lämmönlähde. Kun ulkona on esimerkiksi −15 °C, talteenotto voi esilämmittää tuloilmaa, mutta huoneilman tavoitelämpötilan saavuttaminen voi silti edellyttää jälkilämmitystä. Tarve määräytyy muun muassa ulkolämpötilan, lämmönsiirtimen ominaisuuksien ja rakennuksen lämmityksen mukaan.

Toimivuuteen vaikuttavat laitteen tyyppi, ilmavirtojen asetukset ja niiden tasapaino. Jos tulo- ja poistoilmavirrat poikkeavat suunnitelluista arvoista, lämmönsiirto voi jäädä heikommaksi tai järjestelmän toiminta muuttua. Myös ohjaus vaikuttaa: kylmällä säällä jäätymisen esto voi muuttaa käyttöä, esimerkiksi vähentää tuloilmavirtaa tai käyttää esilämmitystä. Tällaiset ratkaisut vaihtelevat laitteittain.

Likainen suodatin kasvattaa virtausvastusta ja voi heikentää ilmavirtoja, kun taas väärät asetukset voivat haitata lämmönsiirron hyödyntämistä. Käyttöolosuhteisiin vaikuttavat lisäksi ulkolämpötila ja sisätilojen lämpötilaero. LTO:n tuoma energiansäästö ei siksi ole sama kaikissa kodeissa, eikä järjestelmä poista muun lämmityksen tarvetta. Tuloksen arvioinnissa olennaista on, että laite toimii sille suunnitelluilla ilmavirroilla ja että sen ohjaus vastaa käyttötilannetta.

Ilmanvaihto eri rakennuksissa ja huoneissa

Ilmanvaihto kodissa järjestetään rakennuksen rakenteiden ja tilojen käytön mukaan: kerrostalon yhteiset kanavat asettavat erilaiset reunaehdot kuin omakotitalon sauna tai kellari. Myös huoneen kuormitus vaihtelee; suihku tuottaa hetkellisesti runsaasti kosteutta, kun taas autotallissa voi syntyä pakokaasuja ja muita epäpuhtauksia. Siksi ilmavirtojen järjestelyjä tarkastellaan tilakohtaisesti eikä sama ratkaisu sovi joka huoneeseen. Kerrostaloille, saunoille, kylpyhuoneille, autotalleille ja kellareille on omat aiheoppaansa.

Kerrostalo

Kerrostalossa ilmanvaihdon järjestelyihin vaikuttaa ensin se, palveleeko ilmanvaihtokone koko rakennusta vai onko huoneistossa oma laitteisto. Yhteisessä järjestelmässä kanavat ja nousuhormit kulkevat usein usean kerroksen läpi, joten yhden asunnon päätelaitteiden muutokset voivat vaikuttaa rakennuksen ilmavirtojen tasapainoon. Huoneistokohtaisessa ratkaisussa säädöt rajautuvat selvemmin omaan asuntoon, mutta kanavien reitit ja laitteiden sijoitus määräytyvät silti rakennuksen suunnitelmien mukaan.

Korvausilman reitti on olennainen osa kokonaisuutta: se voi kulkea julkisivun venttiilien tai rakennuksen muun suunnitellun reitin kautta. Jos tuloilmareitit peittyvät verhojen, kalusteiden tai remontissa tehtyjen muutosten vuoksi, huoneiston ilmavirrat voivat muuttua. Myös väliovien käyttö vaikuttaa siihen, miten ilma pääsee huoneesta toiseen, etenkin jos ovet pidetään tavallisesti suljettuina.

Asunnon ilmanvaihdon säätö kuuluu rakennuksen kokonaisuuden kannalta suunnitelmien ja järjestelmäkohtaisen ohjeistuksen mukaan tehtäväksi; yhteisiä venttiilejä ei pidä käsitellä huoneistokohtaisina säätiminä. Kerrostalon ilmanvaihto-oppaassa voidaan tarkastella erikseen yhteisiä kanavia, huoneistojen korvausilmareittejä ja rakennuksen käyttötilanteita.

Sauna, kylpyhuone ja aputilat

Saunan, kylpyhuoneen, autotallin ja kellarin ilmanvaihtoa määrittävät eri kuormitukset: lämpö ja kosteus, suihkuveden höyrystyminen, ajoneuvojen käyttö tai maanvastaisista rakenteista tuleva kosteus. Tilojen omat oppaat käsittelevät niiden erityisiä ratkaisuja ja käyttötapoja.

• Sauna: Ilmanvaihdon tehtävä liittyy saunomisen aikaiseen ilman vaihtumiseen sekä käytön jälkeiseen kuivumiseen. Kiukaan sijainti, saunan koko ja oven käyttö vaikuttavat siihen, miten ilma kulkee.
• Kylpyhuone: Suihku nostaa kosteutta nopeasti, ja ilmanvaihdon tulee palvella tilan kuivumista myös käytön jälkeen. Kylpyhuoneen ilmanvaihto-oppaassa käsitellään märkätilan käyttöä ja kosteuden poistumista.
• Autotalli: Tilassa voi olla ajoneuvojen pakokaasuja, polttoaineiden hajuja ja kosteutta esimerkiksi märistä renkaista tai lumesta. Autotallin opas rajaa tarpeet ajoneuvojen säilytyksen ja tilan muun käytön mukaan.
• Kellari: Maanvastaiset seinät, viileät pinnat ja varastoitavat tavarat vaikuttavat siihen, millaisia kosteusoloja kellarissa esiintyy. Kellarin ilmanvaihto-oppaassa huomioidaan tilan rakenne ja käyttötarkoitus.

Tilojen käyttörytmi ratkaisee, milloin kuormitus on suurimmillaan: saunaa käytetään jaksoittain, kylpyhuone altistuu kosteudelle peseytymisen aikana ja autotallin tilanne muuttuu ajoneuvon käytön mukana. Kellarin olosuhteet puolestaan liittyvät usein vuodenaikaan ja rakenteiden lämpötilaan. Erilliset sauna-, kylpyhuone-, autotalli- ja kellarioppaat käsittelevät näitä tilakohtaisia eroja ilman yhtä kaikille sopivaa yleisratkaisua.

Suodattimet, venttiilit ja puhdistus

Suodattimet, venttiilit ja säleiköt vaikuttavat siihen, millaista ilmaa järjestelmään pääsee ja miten ilmavirta kulkee huoneisiin. Niiden tehtävät ovat erilaiset: suodatin pidättää hiukkasia, kun taas päätelaite ohjaa tai jakaa ilmavirtaa. Säännöllinen tarkastus auttaa havaitsemaan tukkeutumisen ja lian ennen kuin ne haittaavat toimintaa. Puhdistus, osien vaihto ja ilmavirtojen säätö ovat erillisiä huoltotoimia, joista kukin vaatii oman menetelmänsä.

Suodatuksen tehtävä

Tuloilmasuodatin vähentää ulkoilmasta sisälle kulkeutuvien hiukkasten määrää. Se voi pidättää esimerkiksi siitepölyä, katupölyä ja osan pienhiukkasista, mutta suodatuksen teho riippuu suodattimen rakenteesta ja luokituksesta. ISO 16890 -luokituksessa suodattimia kuvataan muun muassa ePM1-, ePM2,5- ja ePM10-luokilla, jotka kertovat hiukkaskokoryhmiin perustuvasta erotuskyvystä.

Suodatin sijaitsee tavallisesti ilmanvaihtokoneessa ennen lämmönsiirrintä ja puhallinta. Se suojaa myös koneen sisäosia pölyltä; likainen tai väärin asennettu suodatin voi heikentää ilmavirtaa ja kasvattaa painehäviötä. Suodattimen on oltava oikean kokoinen ja asennettava tiiviisti kehykseensä, jotta ilma ei pääse kiertämään sen ohi. Suodatin ei kuitenkaan poista kaikkia ulkoilman epäpuhtauksia eikä korvaa muita sisäilman laadun hallinnan keinoja.

Venttiili ja säleikkö eivät toimi suodattimen tavoin. Tuloilmaventtiili tai -hajotin suuntaa huoneeseen tulevan ilman ja auttaa jakamaan sen suunnitellulla tavalla; poistoilmaventtiili puolestaan muodostaa poistoilmareitin. Ulkoseinän tai kanavan säleikkö suojaa aukkoa ja päästää ilman kulkemaan, mutta sen tehtävä ei ole hienosuodattaa ilmaa. Siksi näkyvän säleikön puhtaus ei kerro, onko koneen varsinainen suodatin kunnossa.

Suodattimen käyttöikä riippuu ulkoilman pölyisyydestä, käyttöajasta ja laitteen rakenteesta. Tarkasta suodattimen kunto valmistajan ohjeen mukaisesti ja vaihda se, jos se on selvästi pölyinen, vaurioitunut tai ohjeen vaihtoväli täyttyy. Oikein asennettu ja sopivan luokan suodatin pitää hiukkaskuormituksen hallinnassa aiheuttamatta tarpeetonta virtausvastusta.

Päätelaitteiden ylläpito

Ilmanvaihdon huolto kotona koostuu eri toimista, joita ei pidä sekoittaa keskenään. Suodattimen tarkastus, päätelaitteen puhdistus, kanaviston perusteellisempi puhdistus ja ilmavirtojen mittaus palvelevat eri tarkoituksia.

• Tarkasta suodatin valmistajan ilmoittamin välein, esimerkiksi muutaman kuukauden välein; katso, onko siihen kertynyt pölyä, onko se kostea tai onko tiiviste vaurioitunut.
• Vaihda suodatin laitteen ohjeen mukaan ja käytä oikeaa kokoa sekä suodatintyyppiä; väärin asennettu tai liian tiivis malli voi ohjata ilmaa ohi tai haitata virtausta.
• Pyyhi venttiilin tai hajottimen näkyvät pinnat pehmeällä, hieman kostealla liinalla; vältä taivuttamasta osia tai työntämästä likaa syvemmälle kanavaan.
• Puhdista irrotettavan säleikön pinnat erikseen ja palauta osa samaan asentoon; älä peitä aukkoa tai muuta sen suuntausta puhdistuksen yhteydessä.
• Kanaviston perusteellisempi puhdistus on eri työ kuin päätelaitteen pintojen pyyhintä; puhdistustarve arvioidaan järjestelmän, lian ja huolto-ohjeiden perusteella.
• Ilmavirtojen mittaus ja asunnon ilmanvaihdon säätö tehdään mittaamalla virtaamat ja vertaamalla niitä suunnitteluarvoihin; pelkkä venttiilin pyyhkiminen ei säädä ilmavirtaa.

Venttiilien kartiota tai säätöosaa ei pidä kiertää huolimattomasti, sillä asento voi vaikuttaa huoneen ilmavirtaan ja koko järjestelmän tasapainoon. Jos venttiili irrotetaan puhdistusta varten, merkitse sen asento ja palauta se täsmälleen ennalleen; muutokset kannattaa jättää ilmanvaihdon mittaukseen ja säätöön perehtyneelle ammattilaiselle.

Järjestelmän valinta ja rakennuksen kokonaisuus

Sopiva ratkaisu määräytyy rakennuksen käyttötarkoituksen, rakenteen ja olemassa olevien järjestelyjen perusteella. Uudisrakennuksessa reitit ja laitteiden paikat voidaan ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa, kun taas vanhassa talossa vaihtoehtoja rajaavat usein valmiit hormit ja tilanpuute. Myös asukkaiden määrä, huoneiden käyttöajat ja rakennuksen tiiviys vaikuttavat mitoitukseen ja ohjaukseen. Ilmanvaihdon suunnittelu kuuluu LVI-tekniikan kokonaisuuteen, jossa se sovitetaan yhteen lämmityksen, rakenteiden ja huollon kanssa.

Käyttötarkoitus ja rakenne

Sopivan ilmanvaihtojärjestelmän valinta alkaa rakennuksen käyttötarkoituksesta ja teknisistä lähtökohdista. Pientalon huonejako, kerrosten määrä ja yläpohjan tila vaikuttavat siihen, minne kanavia voidaan sijoittaa ja kuinka pitkiksi reitit muodostuvat. Kerrostaloasunnossa ratkaisuun vaikuttavat lisäksi taloyhtiön yhteiset kanavat ja rakennuksen alkuperäinen suunnittelu. Samankokoinen asunto voi siten tarvita erilaisen toteutuksen riippuen siitä, onko se uudessa vai vuosikymmeniä vanhassa rakennuksessa.

Uudisrakennuksessa kodin ilmanvaihtojärjestelmät voidaan sovittaa pohjapiirrokseen jo ennen rakenteiden valmistumista. Suunnittelussa voidaan varata laitteille tekninen tila, lyhyet kanavareitit ja tarvittavat läpiviennit. Olemassa olevassa talossa valmiit hormit, matalat alakatot ja kantavat rakenteet voivat rajoittaa muutoksia. Ennen järjestelmän uusimista on selvitettävä, mitä laitteita ja kanavia rakennuksessa jo on ja miten ne palvelevat eri huoneita.

Käyttö vaikuttaa tarvittavaan ohjaukseen ja ilmavirtojen suunnitteluun. Esimerkiksi etätyöhuoneen käyttö arkipäivisin, makuuhuoneiden yöaikainen käyttö ja suuren perheen yhtäaikainen oleskelu asettavat erilaisia vaatimuksia kuin satunnaisesti käytetty vapaa-ajan asunto. Tilojen määrä ei yksin kerro tarpeesta: myös ovien, väliseinien ja avointen oleskelutilojen sijoittelu muuttaa ilman kulkureittejä. Arvioinnissa kannattaa huomioida rakennuksen todellinen käyttö eikä vain alkuperäistä huonejakoa.

Vanhan rakennuksen remontissa ratkaisu sovitetaan myös rakennusosiin ja aiempiin muutoksiin. Esimerkiksi lisäeristys tai uusitut ikkunat voivat muuttaa rakennuksen tiiviyttä ja siten aiemman järjestelyn toimintaedellytyksiä. Uudessa talossa suunnittelua ohjaavat puolestaan tavoiteltu pohjaratkaisu, tilavaraukset ja teknisten järjestelmien sijoitus. Rakennuskohtaiset lähtötiedot ratkaisevat, eivät yksittäisen järjestelmätyypin oletetut edut.

Suunnittelun yhteensovitus

Ilmanvaihdon suunnittelu kytketään LVI-suunnitteluun, jotta kanavat, lämmitys ja rakennuksen rakenteet toimivat yhdessä. Yhteensovitus kannattaa tehdä ennen kuin alakattojen korkeudet ja teknisten tilojen paikat lukitaan. Tarkastelussa voidaan käydä läpi esimerkiksi seuraavat kokonaisuudet:

• Kanavareitit: Reitit sovitetaan pohjapiirrokseen, palkkeihin ja hormeihin; pitkät mutkittelevat osuudet vievät tilaa ja voivat vaikeuttaa ilmavirtojen tasapainotusta.
• Lämmitys: Päätelaitteiden sijainti ja tuloilman lämpötila sovitetaan lämmönjakoon, jotta oleskelualueelle ei synny vetoa tai epätasaista lämpöjakaumaa.
• Rakennuksen tiiviys: Ikkunat, ulko-ovet ja läpiviennit vaikuttavat paine-eroihin; suunnitelmassa huomioidaan rakennuksen vaipan rakenne ja ilman kulkureitit.
• Ohjaus: Käyttöajat, tehostustarpeet ja antureiden paikat määritellään tilojen käytön mukaan, esimerkiksi makuuhuoneiden yöajan ja keittiön ruoanlaiton huomioimiseksi.
• Huollettavuus: Laitteiden, sulkujen ja mittauskohtien luo jätetään työskentelytilaa, ja huoltoreitit suunnitellaan niin, etteivät ne vaadi rakenteiden purkamista.

Kanavien reititys ja ilmanvaihtokoneen sijoitus vaikuttavat myös rakennuksen tilankäyttöön ja ääniolosuhteisiin. Kun laite sijoitetaan esimerkiksi kodinhoitotilaan, sen ympärille on varattava tilaa suodattimien vaihtamiseen ja tarkastuksiin. Kanavien läpiviennit puolestaan sovitetaan rakenteisiin niin, että niiden tiiviys ja palo-osastointi säilyvät suunnitelmien mukaisina. Näin vältetään tilanne, jossa laite mahtuu paikalleen mutta sen liitoksia ei voi myöhemmin tarkistaa.

Suunnitelman tulee sisältää myös mittaus- ja säätömahdollisuudet, jotta ilmavirrat voidaan asettaa huonejaon ja käyttötarkoituksen mukaisiksi. Ohjausta ei kannata irrottaa muusta talotekniikasta: esimerkiksi lämmityksen ja ilmanvaihdon aikataulut on sovitettava yhteen, jos rakennuksessa käytetään poissaolo- tai aikaohjausta. Käytännössä toimiva kokonaisuus syntyy, kun kanavareitit mahtuvat rakenteisiin, lämmitys ja ohjaus tukevat tilojen käyttöä ja laitteisiin pääsee käsiksi huoltoa varten.